KUVATARINA: Odottamisen arvoista (osa 1/2)

Kyllä! Kuvatarinaa viimein luvassa. (: Ryhdistäydyin ja kuvailin tänään. Mutta jostain syystä aina kun yritän jotain, niin jonkin on pakko mennä pieleen!! Tällä kertaa Sebastianin obitsu rupesi riehumaan, Grellin lasit menivät taas rikki (ne on kyllä niin huonolaatuiset! Älytöntä että ne menevät rikki ilman pienintäkään hipaisua! D:) ja Sebastian kaatui nassulleen maahan kun kissani ahdisteli sitä (ja näin ollen Sebby sai sinisen läikän nenäänsä. Onneksi sen sai pois!)... Mutta tässä se on, kuvatarina, jota kukaan ei ole edes toivonut! ^^'

Lumi oli satanut maahan. Se peitti kaiken alleen ja kimalteli viehkosti auringonsäteiden siihen osuessa.

 Lumi teki luonnosta ihmeellisen kauniin. Kaikkihan nyt lumesta pitivät!

Paitsi ne harvat, jotka olivat eksyneet metsikköön ja jääneet lumen keskelle hytisemään. Kuten Grell. Hänen takkinsakin oli kadonnut, samoin kuin Sebastian-nukke. Hän oli aivan yksin.

Grell: *hytinää ja hiljaista vaikerointia* Olen ollut täällä hölmössä metsässä aivan liian pitkään...

Normaali ihminen olisi jo kuollut. Kolme kuukautta metsikössä ilman ruokaa tai muutakaan. Mutta Grell oli shinigami. Vahvempi ja sisukkaampi. Mutta eivät shinigamitkaan kaikkea kestä. Grell oli todella huonossa kunnossa.
Grell: Sebastiankin on kadonnut pysyvästi. En enää voi löytää häntä, en voi liikahtaakaan. Hän on poissa ja minä kuoleman oma. 

Grell: Hyvästi......... 

Lähistöltä kuului kevyitä askelia. Grell kuuli ne juuri ja juuri, vaikka hänen toinen jalkansa olikin jo haudassa.

Joku lähestyi häntä hieman varuillaan.

Ja sitten kaikki pimeni.

Grell tuli tajuihinsa kun lämmin tunne valtasi hänet. Grell oli roihuavan takkatulen lähellä.

?: Hyvää huomenta, herra Grell. Tervetuloa tähän vanhaan autiotaloon jota hieman kunnostin.

Grell: ... Oh?

Grell: ... Se-se-se.... Sebas...tian?
Sebastian: Se lausutaan Sebastian. Ilman änkytyksiä ja pitkiä taukoja.

Grell: *hali* Etsin sinua kaikkialta! Olen ollut rumassa metsässä kuukausia takiasi! Koin dramaattisen syksyn kosteuden ja tuulet. Jäädyin talven pakkaseen. Ja viimein olet luonani, Sebby. Rakkauden liekit kutittelevat vatsani pohjassa. Ah, mikä ihana olo minut täyttäkään. Annat minulle kylmiä väreitä.
Sebastian: ...

 Sebastian: Ole ystävällinen ja irroita metsässä saastuneet kätesi minusta.

Grell: Luulin kuolevani. Sitten sinä tulit ja pelastit minut! Tiesin että rakastat minua! ♥
Sebastian: En pelastanut sinua. Keräsin vain __ongelmajätteet__ luonnosta. *pilkallinen hymy*

 kuvanlaatu kakki
Sebastian: Jos et halua heti taistella elämästä ja kuolemasta, niin lopetat tuollaiset puheet oitis.

Grell: Aaahwn! Sinähän häviäisit minulle! Eikä minulla ole tarvetta murhata sinua aivan vielä. Haluan nauttia komeista kasvoistasi ja pehmeästä äänestäsi. Sillä kaikkein tärkeintähän on rakkau-

Sebastian: *epic suuntukkiminen* Ei ole. Tappaisin sinut miettimättä toista kertaa.

Grell: Viha ja rakkaus kulkevat käsi kädessä! Mutta puhu mitä haluat, sillä olet ihanan ilkeä, niin demonimainen ja julman sadistinen! Anna minun suudella sinua, jookos? ♥
Sebastian: Luuletko tosissasi, että annan sinun tehdä moista? Käytä olemattomia aivojasi ja keksi vastaus itse. Ja säästä kehusikin jolle kulle jota kiinnostaa. Minun täytyy nyt lähteä.

Sebastian: *lähtee kävelemään pois*

Grell: Eeeeehh?!

Grell: Sebbyyyy ~ !!! Älä jätä minuaah!

~

Tähän tarina jäi tällä kertaa. Lopetuskohta on aivan järjetön, mutta tarina on liian pitkä yhteen postaukseen! >_< Seuraava osa tulee kun ehdin vain lisätä sen. n u n Toivottavasti edes yksi lukijoista tykkäsi tästä. Aika pitkäveteinen kieltämättä tämä tarina...
Heippa tältä erää!